Valkoinen maja

"Oooooh, kato äiti kuka meille on rakentanu valkoisen majan?" kysyi esikoiseni eräänä aamuna.

Isi. Isin haaveena oli itse asiassa tälle kesää rakentaa kasvihuone takapihallemme. Halusi ryhtyä tomaatin kasvattajaksi. Kuten meille aina, tuli taas pari muuttujaa eikä kasvihuone eikä edes -kaappi koskaan valmistunut. (Tämä tosin on vähiten isin syy, kyllä syyt oli olosuhteissa.)

Tomaattien, chilien ja paprikoiden siemenet oli joka tapauksessa kylvetty jo hyvissä ajoin keväällä ja aseteltu työhuoneen Sotka-hyllylle valon alle.

Isi oli kasvattanut niitä rakkaudella ja huolenpidolla ja vihreät taimet olivat kurkottaneet päivä päivältä ylemmäs. Jossain vaiheessa hylly ei tietenkään enää riittänyt ja taimet siirrettiin ylijäämänä olleelle vauvanhoitopöydälle. Kohta työhuoneen ikkuna alkoi peittyä vihreästä viidakosta ja huoli siitä kansoittaisivatko ne lopulta muitakin huoneitamme oli ajankohtainen.

Koska sää täällä susirajalla ei paljon hehkunut lämpöä vielä heinäkuun alkupuolellakaan, ei taimiparkoja uskaltanut istuttaa multaan paljaaltaan. Riski sadon kariutumisesta oli liian suuri ja nuo tomaatit, chilit ja paprikat olisivat tarvinneet enemmän karaistumista ulkoilmaan, jotta ne olisi pystynyt istuttamaan sellaisinaan yhteen laareistamme. Oli siis keksittävä jotain...

Isi päätti kyhätä "köyhän miehen" kasvihuoneen ja niin meille rakentui valkoinen maja takapihalle :)

Ei siihen tarvittu kuin vähän ylijäämäpuutavaraa kehikoksi, hallaharso, muutama hakaneula ja kiviä. Kuopus tosin menetti näin ollen oman "hiekkalaatikkonsa", kun viimeiseenkin laariin saatiin elämää... 

Joku lukijoista nauraa hankkeelle, mutta oon ihan hirviän ylypiä miehestäni, joka sinnikkäästi toteutti haaveensa omalla tavallaan ja siitä, että tomaatit, paprikat ja chilit todellakin elävät ja voivat edelleen hyvin! Takana on jo kolme yötä ;) Hullu kokeilu saattaa oikeesti onnistua! Peukut pystyssä ja kunnia sille kenelle se kuuluu! "Wau, isi osaa", ihaili esikoisemme ja riensi tutkimaan mitä majasta löytyi.