sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Eka sadonkorjuu: raparperi!

Omalla maallamme viinimarjapensaiden välissä
Tää sato ei kyllä oo millään tavalla mun ansiota, mutta saan mää silti iloita ekoista kasvimaamme tuotoksista, nimittäin raparpereista :)

Itse asiassa kiinnitin huomiota jo toukokuussa, että vartta pukkaa maasta ihan silmissä. Tumpelona tosin oletin, että "ne on vielä raakoja". Vasta kun varret alko vaappua takas kohti maata, hokasin kysyä kokeneemmalta, että milloinkahan ne ois "kypsiä", kun jo vähän poltteli leipoa eka "oman maan" raparperipiirakka. Sitte sainkin kuulla olevani melkein myöhässä, että just ne hiukan ohkasemmat, nuoret yksilöt, on maukkaimpia ja raparperin varret ei siis oo raakoja missään vaiheessa. Aha, ymmärretty. No, entäs kun siihen yhtenä päivänä oli ilmestyny ihan hillitön kukkavarsi, eikä edes kovin nätti? "Ei sitä saa syödä, se pitää leikata pois, ettei se vähennä satoa." Nytpä tiedän senkin. "Niin et kai sää vaan niitä lehtiä oo syömässä?" No en, en.

Mainittakoon, että olen leipojana ja ruuanlaittajana hiukan parempi kuin puutarhurina ja mielelläni kokeilin heti hyödyntää satoa eri tavoin syötäväksi. Tein kahdenlaista raparperipiirakkaa, toinen syötiin kera vaniljakastikkeen ja toinen vaniljajätskin. Jätski oli lisukkeena suokkari.

Raparperipiirakka 1

Raparperipiirakka 2

Synttärikakukseni tein pehmeän täyteläistä Raparperi-appelsiinijuustokakkua. Eikä muuten jääny rääppiäisiin mitään!

Synttäreideni kunniaksi baarimikkoveljeni sekoitti raparperiteemaisen drinksun. Määrät ei oo niin justiin ;)

Synttäridrinkki:
sokerilla makeutettu raparperimehu terästetään vaalealla rommilla
murskataan joukkoon puolikas lime ja muutama mintun oksa.

(päähän hujahti)

Chutney oli hillittömän hyvää grilliruuan kylkiäisenä! 
Juhannukseksi vein mökkituliaisina Raparperichutney´a. Tein puolet reseptiin ilmoitetusta annoskoosta, mutta se oli tosi riittoisaa. Hiukan epämääräisen näköistä, mutta siitä ei pidä hämääntyä!

Juhannuspöydässä oli jälkkärinä Raparperimalja. Se toimi hyvin ilman reseptissä olevaa mansikkamarmeladiakin eli raparperikiisselin päälle laitetaan appelsiinituorejuustovaniljakastiketta. Nam!



Pakkaseenkin sain jo jotain jemmattua.
Jospa leivon niistä talvipakkasilla lämmintä piirakkaa, kuuntelen yhtä lapsuuteni lempparilauluista ja muistelen kesää...
   

4 kommenttia:

  1. Sanna. Mä opin juuri jotain sun blogista! Että ei ole turha blogisi! En tiennyt että raparperista pitää se kukka leikata pois. Nyt teen sen heti kun selviän tänään pihalle...

    VastaaPoista
  2. Vai oli se raakaa :D No onneksi ehti kypsyä! Tuo drinksu vaikuttaa tosi herkulta! Muita en uskalla silmäillä tarkemmin :) (nimimerkki Uimarengas)

    VastaaPoista
  3. Niin joo ja miten tässä liitytään lukijaksi, kun en mää aina seuraa tota feispuukkia? Voin täällä lietsoa sitten sun viherharrastusta... ;)

    VastaaPoista
  4. Pitsi: hahah, mahtavaa kuulla, että olen oman tumpeloitumiseni osannut siis jollain tavalla kanavoiva myös hyödylliseksi opiksi muille :D

    Ehtoisa emäntä: mää en ollu kato hokannu taas noita asetuksia ja malleja tehä kohilleen, nyt kaikki siis vain klikkaamaan itsensä lukijaksi :)

    VastaaPoista