maanantai 27. toukokuuta 2013

Kun Keltanokkaviherpeukalo talviuniltaan heräsi..

Myönnän suoraan: ei oo kiinnostanu. En oo jaksanu. Mulla on ollu tuhannen kohdan to do -lista töissä ja harrastuksissa ja se vielä jatkuu kesäkuun 10. päivään asti. Sitte ehkä, kohta puoliin. jaksan suunnata enrgiaani taas kotiin ja pihaan. Edelleenkään en jaksa ressata, mutta omakotitaloasujana mun pitäis olla hirviän paljon enemmän kiinnostunut pihan kunnostamisesta...mä kasvan tässä asiassa, uskokaa pois ;) 

Parin päivän aikana oon kuitenkin uskaltautunu katselemaan puutarhaa sillä silmällä ja huomannu, että sillä aikaa kun olen ollut niin "kiireinen", pihamaallamme on tapahtunut jotain. Elämä virkoaa! Lisääntynyt valo ja lämpö on saanut aikaan liikettä kasveissa ja perheemme muissa jäsenissä.

Etupihalla oli merkkejä ruutuleikistä
Oleellisimmat vermeet oli roudattu autotallista käden ulottuville

Porkkanat, pinaatti ja kesäkurpitsa oli jo kylvetty

Valkoinen majakin oli pystetty, chilin alut ja tomaatin taimet ovat odottamassa istuttamista

Jotain valmistakin jo..ruohosipulia

Talon edellisen rouvan monivuotisia, taidettiin viime kesänä "kylvöpäissämme kääntää" nämä, koska en muista yhtään tämmösiä nähneeni...

Riitu tykkää hengailla ja katella kun pihamaalla puuhastellaan

Piknikkamut oli näköjään löytäneet apajille

..ja ennen kuin ehdin tajuta mitään, tämä meidän peppipitkätossuprinsessa rimpuili pihamaalla valkoisessa mekossa, joka alunperin on morsiustyttöasu..en raskinu mäkättää.. tällä kertaa...


Hetkeä myöhemmin samainen tapaus keräili tykötarpeita uusimpaan taideteokseensa

...nimittäin kukkakäpyyn.

Vipperätyttö on hiukan rauhallisempi tapaus

ja hän nauttii kovasti puutarha-apuaisena olosta.


Vähitellen. Heräilen itsekin. Kotoilu ei kuulostakaan yhtään hassummalta..sitten kesäkuun 10. päivän jälkeen..


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti