..ja kuinkas sitten kävikään.
Keltanokkapuutarhuri jaksoi olla suhteellisen aktiivinen elokuulle asti. Sitten alkoi työt, harrastukset ja syksyinen arki. Niinhän siinä sitten kävi, että puutarha ja samalla tämä blogi jäi ikään kuin vaivihkaa vähitellen ihan paitsioon. Yritin olla kuitenkin ymmärtäväinen ja armollinen itselleni, ne ruuhkavuodet junou, ei vaan repee kaikkeen.
Satoa saimme, jopa valkoinen majamme ehti kuin ehtikin tehdä kypsiä pikkutomaatteja. Paprikat ja chilit jäivät raaoiksi, mutta tulipahan kokeiltua :) Oli paljon muitakin jotka eivät sitten koskaan onnistuneet kypsymään sadoksi mm. punajuuret, kukkakaali ja lanttu, mutta myös paljon vihanneksia ja marjoja hyötykäyttöön, joten plussan puolelle kai jäätiin :)
Tärkeimmät opit: 1) pitää ens keväänä aloittaa aikaisin ja 2) osata hyötykäyttää paremmin satoa, nyt osa nimittäin "unohtui" maahan (niin tiedän, kauheeta tuhlausta, mutta mutta..no ei tähän selityksiä kyllä löydy).
Huomasin tänään, että on kulunut vuosi siitä, kun muutimme omaan taloomme. Täällä on koti, sen tuntee. Täällä voin henkisesti paremmin kuin missään muussa kodissamme aiemmin ja täällä on ihana seurata tylleröjen kasvua. Onni asuu täällä, vaikka välillä näissä ruuhkavuosissa on nipistettävä ja muistutettava itseä pienistä ohikiitävistä hetkistä, joita ei auta kohta sitten haikailla.
Joulun tunnelmaa odotellessa...
Mukavaa lukea kuulumisia sieltä! Täälläkin meni eka puutarhavuosi vähän niin ja näin, onnistui mikä onnistui ja ollaan taas hieman viisaampia ensi kevättä varten :)
VastaaPoista