Olla möllötys :)

Olen ollut lähes kuukauden vapaalla. Viime vuosi oli mielenkiintoinen, mutta rankka töissä ja harrastusprojekteissa, en tajunnutkaan millaisessa ajatusmyllerryksessä ja enrgiavajeessa elin, kunnes 10.-23.6. välisen ajan tyhjensin päätäni nukkumalla paljon ja juoksemalla yksin pitkin maanteitä. Olin, liikuin, mutta täysin omilla ehdoillani. Tuo oleminen jatkuu.

Mieheni jaksaa puuhastella pihalla, minä lähinnä keskityn lueskelemaan terassilla ja katsomaan kuinka hienosti hän hoitaakaan hommat :D Viimeksi olen laiskotellut tällä mitalla ennen tylleröiden syntymää eli joskus kuusi vuotta sitten...vaihteeksi kauheen ihanaa!

Astettava jykevämmät hernetuet :) satoa saanemme herneiden ja mansikoiden lisäksi ainakin kesäkurpitsasta, salaateista, porkkanoista, pinaatista, avomaakurkusta ja yrteistä

Olen toiminut terassilla istuskellessani myös valvontahommissa, äitinä kun omistan monet silmät ja ohjeistuksia piisaa...En ole multaan koskenutkaan tänä kesänä, olen keskittynyt tekemään ruokaa ja leipomaan. Ruoastamme on tullut värikkäämpää ja monipuolisempaa, ravitsevampaakin. Olen pyrkinyt hidastamaan vauhtia ja lisäämään laatua. Olen pyöräillyt lähileipomosta tuoretta leipää, torilta perunoita, kauppahallista kalaa ja parhaillaan opettelen hyödyntämään villiyrttejä, lähinnä kylläkin vasta auringonkukanlehtiä ja nokkosta, mutta pikkuhiljaa repertuaari laajennee.

Vihersalaattia

Couscoussalaattia

Fetapinaattipiirakkaa

Suklaakakkua

Raparperipiirakkaa

Pakuriappelsiinisitruunaminttujääteetä

Tylleröt ovat puuhailleet omia leikkejään. Pihasta on tullut myös "leikkihuone" sillä kaikenlainen leikki ja puuhastelu on ulkoistettu.

Rakastan kesää. Rakastan kesää omakotitalossa. Ovet ovat selällään. Porukkaa, pientä ja isoa, tulee ja menee. Säästä piittaamatta, molemmat tylleröt pukeutuvat mekkoon tai hameeseen ja kirmaavat leikkeihinsä pihalle naapurilasten kanssa.

Kun nukuttaa, nukutaan.

Välillä keittiön pöydän ääressä istuu monenkokoista veijaria jätskillä naama virneessä. Kesän alussa päätin, että meillä tulee olemaan jätskiä pakkasessa, koko kesän, aina käden ulottuvilla. Koko poppoota onnellistava päätös :)

Olen surkea puutarhuri, mutta kesästä, vapaasta ja lomasta osaan ottaa irti olennaisen.

Olkoon ne kukat hiuksissa..

Kun Keltanokkaviherpeukalo talviuniltaan heräsi..

Myönnän suoraan: ei oo kiinnostanu. En oo jaksanu. Mulla on ollu tuhannen kohdan to do -lista töissä ja harrastuksissa ja se vielä jatkuu kesäkuun 10. päivään asti. Sitte ehkä, kohta puoliin. jaksan suunnata enrgiaani taas kotiin ja pihaan. Edelleenkään en jaksa ressata, mutta omakotitaloasujana mun pitäis olla hirviän paljon enemmän kiinnostunut pihan kunnostamisesta...mä kasvan tässä asiassa, uskokaa pois ;) 

Parin päivän aikana oon kuitenkin uskaltautunu katselemaan puutarhaa sillä silmällä ja huomannu, että sillä aikaa kun olen ollut niin "kiireinen", pihamaallamme on tapahtunut jotain. Elämä virkoaa! Lisääntynyt valo ja lämpö on saanut aikaan liikettä kasveissa ja perheemme muissa jäsenissä.

Etupihalla oli merkkejä ruutuleikistä

Oleellisimmat vermeet oli roudattu autotallista käden ulottuville

Porkkanat, pinaatti ja kesäkurpitsa oli jo kylvetty

Valkoinen majakin oli pystetty, chilin alut ja tomaatin taimet ovat odottamassa istuttamista

Jotain valmistakin jo..ruohosipulia

Talon edellisen rouvan monivuotisia, taidettiin viime kesänä "kylvöpäissämme kääntää" nämä, koska en muista yhtään tämmösiä nähneeni...

Riitu tykkää hengailla ja katella kun pihamaalla puuhastellaan

Piknikkamut oli näköjään löytäneet apajille

..ja ennen kuin ehdin tajuta mitään, tämä meidän peppipitkätossuprinsessa rimpuili pihamaalla valkoisessa mekossa, joka alunperin on morsiustyttöasu..en raskinu mäkättää.. tällä kertaa...

Hetkeä myöhemmin samainen tapaus keräili tykötarpeita uusimpaan taideteokseensa

...nimittäin kukkakäpyyn.

Vipperätyttö on hiukan rauhallisempi tapaus

ja hän nauttii kovasti puutarha-apuaisena olosta.

Vähitellen. Heräilen itsekin. Kotoilu ei kuulostakaan yhtään hassummalta..sitten kesäkuun 10. päivän jälkeen..

Vuosi omakotitaloasujana

..ja kuinkas sitten kävikään.

Keltanokkapuutarhuri jaksoi olla suhteellisen aktiivinen elokuulle asti. Sitten alkoi työt, harrastukset ja syksyinen arki. Niinhän siinä sitten kävi, että puutarha ja samalla tämä blogi jäi ikään kuin vaivihkaa vähitellen ihan paitsioon. Yritin olla kuitenkin ymmärtäväinen ja armollinen itselleni, ne ruuhkavuodet junou, ei vaan repee kaikkeen.

Satoa saimme, jopa valkoinen majamme ehti kuin ehtikin tehdä kypsiä pikkutomaatteja. Paprikat ja chilit jäivät raaoiksi, mutta tulipahan kokeiltua :) Oli paljon muitakin jotka eivät sitten koskaan onnistuneet kypsymään sadoksi mm. punajuuret, kukkakaali ja lanttu, mutta myös paljon vihanneksia ja marjoja hyötykäyttöön, joten plussan puolelle kai jäätiin :)

Tärkeimmät opit: 1) pitää ens keväänä aloittaa aikaisin ja 2) osata hyötykäyttää paremmin satoa, nyt osa nimittäin "unohtui" maahan (niin tiedän, kauheeta tuhlausta, mutta mutta..no ei tähän selityksiä kyllä löydy).

Huomasin tänään, että on kulunut vuosi siitä, kun muutimme omaan taloomme. Täällä on koti, sen tuntee. Täällä voin henkisesti paremmin kuin missään muussa kodissamme aiemmin ja täällä on ihana seurata tylleröjen kasvua. Onni asuu täällä, vaikka välillä näissä ruuhkavuosissa on nipistettävä ja muistutettava itseä  pienistä ohikiitävistä hetkistä, joita ei auta kohta sitten haikailla.

Joulun tunnelmaa odotellessa...

Herkullisia värejä ja makuja

Satoa pukkaa, on tämä ihanaa ja ihmeellistä, aina vaan. Nyt kyllä jännittää ehtivätkö kaikki kypsyä ennen kuin kylmän kalskea syksy saapuu...mutta iloitsemme näistäkin valmiista ja melkein valmiista tapauksista.

Ensin kaunistuksia, jotka ovat puutarhassamme vähemmistönä. Olemme keskittyneet hyötykasveihin tänä kesänä. Muutamia koristekasveja kuitenkin löytyy, osa suosikkikesäkukkiani ja osa monivuotisia liljoja, joita on näköjään nyt puhjennut enemmänkin kukkaan ja eri värisinä.

Lempiluonnonkukkani on päivänkakkara, joten 

valitsen aina kesäkukiksi markettaa                                                              

Puutarhan piristys, hehkuvan oranssi samettikukka ja näitä meillä on paljon

Samettikukkien vieressä aurinkoinen lilja, jos joku tietää tarkemman lajikkeen kuulen mielelläni 

Herkempi ja esikoiseni suursuosikki, vaaleanpunainen lilja, tästäkään en sen tarkemmin tiedä

Hyötykasvitkin ovat värikylläisiä. Tyllerömme viihtyvät pihalla tällä hetkellä parhaiten marjapensaiden lähellä. Osa marjoista tosin on edelleen hieman raakoja, mutta olemme päässeet nauttimaan niistä onneksi osittain. Lehtisalaatit ja yrtit ovat reheviä ja ihan kohta ne kauan odotetut porkkanatkin ovat hyödynnettävissä. Eniten pelottaa, ettei valkoisen majan chilit, tomaatit ja paprikat ehdi kypsyä. Vieläkö on kesää jäljellä? Melko houkuttelevia nämä hyötykasvit silti vai mitä?

Raikasta lehtisalaattia

Punaista viinimarjaa, kuopuksen suosikki

Mustaherukkaa, äitin suosikki

Vadelmaa, esikoisen suosikki

Valkoisen majan chiliä, isin suosikki

Valkoisen majan ujo paprika, joka viihtyy lehtien suojassa

Valkoisen majan tomaatteja

Karviaisia, ainakin maistiaisiksi, mutta pensas onkin vielä ihan taapero

Yllättäin hentoinen omenapuummekin tuottaa satoa :)

Keltanokkaviherpeukalohan onnellistuu ruokaa laittaessaan ja leipoessaan, joten heittäkääpä mulle ideoita (saa olla jotain hulluakin), mitä voisin näistä marja-, hedelmä- ja vihannessadoista kokeilla. Lupaan hankkia reseptin ja kokeilla sekä raportoida postauksessani valmiita tuotoksia tai jos sulla on antaa toimiva reseptin johonkin, sellainenkin on lämpimästi tervetullut! 

Köksäilyä

Koska tämä ei ole ruokablogi, aivan turha odottaa meikäläiseltä mitään veretseisauttavia gourmeereseptejä, mutta ruuanlaitto ja leipominen on terapeuttista puuhastelua, joten aivan pakko jakaa muutama köksäilykokemus, joiden inspiraationa on toiminut oman maan raaka-aineita ja muutamien ystävieni heittämät ideat. Mulla on "eiseooniinjustiin" -mittoja, joten varoitusen sana siitäkin. Veikkaan, että köksäilykokemuksiin tulee ainakin osa 2 jahka satoa valmistuu. Seuraaviin annoskuviin olisin mieluusti ottanu jonkun stailaamaan. Pahoitteluni, jos ne ennemminkin ovat luotaantyöntäviä kuin houkuttelevia :P Eräs ystäväni totesi jokin aika sitten pää kallellaan, että ne sun postaukset on jotenki semmosia... sympaattisia. Aika säälivä katse sillä oli, että en tiedä oliko se hyvä vai huono juttu. Menköön siis nämäkin kokkailuni ja kuvani sarjaan "sympaattisia"...

MANSIKKA

Oman maan mansikkaa olen hyödyntänyt eniten jugurtin ja rahkan kanssa, mutta yksi salainen paheeni on brie-juusto, joten yhdistin sitä mansikan kanssa ja alla siitä combosta helppo herkku.

On kätevää hakea silloin tällöin kourallinen mansikoita ja hyödyntää niitä aamupalana tai välipalana. Suosikkini on itsetehty mansikkajugurtti.



Mansikkajugurtti:

kourallinen mansikoita soseutetaan esim. sauvasekoittimella (suosittelen, maku on täyteläisempi kuin paloina)
huljautus luonnonjugurttia
puristus hunajaa

Mansikkajugurtista tulee aamupala lisäämällä siihen mysliä.










Mansikka-brie -käärö, esikuva on täällä:

lehtitaikinalevyjä (joku jaksaa hifistellä ja valitsee filotaikinaa, minä en :))
mansikoita
brie-juustoa
sulatettua voita
hasselpähkinärouhetta
kananmunaa voiteluun

Jaa taikina paloiksi ja kauli tai venytä taikina ohueksi. Sudi sulatetulla voilla levyjä ja ripottele päälle hasselpähkinärouhetta. Laita keskelle mansikan ja brien paloja.

Sulje kääröksi.

Voitele kananmunalla ja paista uunissa 10-15min. 225 asteessa. Varo laittamasta täytettä liikaa, minä rohmusin ja osa kääröistä avautuivat uunissa. Malttia siis, kuva vääristää :P Pinnasta tuli tokalla kerralla rapea, kun kaulin taikinan ohueksi ja laitoin vähemmän täytettä. Mutta mitään kahvipöydän kaunokaisia näistä ei tullut.

...silti ne kummasti hävis jonneki...











YRTIT


Halusin hyödyntää yrttejä itse tehdyssä leivässä ja löysinkin ihan herkkuleipäreseptin. Mainittakoon, että seuraavalla kerralla tosin aion tehdä tästä satsista kaksi erillistä leipää ja taputella taikinan ohuemmaksi, mutta hyvää toki näinkin, niin ja valkosipulia raastoin taikinaan enemmän kuin ohjeessa. Itse käytin yrteistä tällä kertaa ruohosipulia, korianteria ja timjamia. Koska reseptistä puuttuu kuvat, laitan omani tähän :)

 Taikina oli tosi helppo alustaa ja se kohosi hyvin.

Taikina levittyi sormin vallan mainiosti uunipellille, en tarvinnut jauhojakaan ollenkaan

Parasta, kun nauttii heti. Sormisuolahippuset rouskuivat mukavasti hampaissa ja antoivat ihanan makusykäyksen vähän väliä :)








PINAATTI


Paljastan, että en juurikaan ole pitänyt pinaatista koskaan. Väkipakolla olen kerran vuodessa syönyt einesohukaisia ja kananmunan kylpyä, pinaattikeittoa. Ei ole meikäläiseen purrut sen enempää Kippari-Kalle - kuin "sitä on niin kätevä laittaa salaattiin" -propagandatkaan. Siksi otin siis melkoisen haasteen päättäessäni opetella valmistamaan hyvältä maistuvia pinaattiruokia. Arvatkaas mitä, nyt mulla on ainaki kolme ihan sikahyvää ruokalajia, joihin olen koukussa ja on kuulkaas kaukana niistä einesmauista!

Pinaattilätyt ja siikasuttu

Väitän, että jokaisessa suvussa kiertää "se ainoa oikea" -letturesepti, joten jokainen käyttäköön omaansa pohjana. Minä tein näillä mitoilla (2 aikuista ja 2 lasta kattavaan lounaaseen).

5dl maitoa
3 kananmunaa
2,5dl vehnäjauhoja
loraus sulatettua voita
oman maun mukaan pinaattia (ryöppää eli kiehauta muutama minuutti runsaassa vedessä tuoreita pinaatteja, soseuta sauvasekoittimella tai vastaavalla)
suolaa
mustapippuria

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna tekeytyä n. 30min. Sitte vain paistamaan!

Kuvat on otettu eka kokkauskerralta ja silloin arastelin pinaatin käyttöä, joten näistä ekoista versioista tuli meleko vaaleita. Nyt olen jo rohkeampi ;)

Hyviä tällaisenaankin. Mutta meidän lounaslätty sisälsi myös siikasutun.

Siikasuttu

savusiikaa
punasipulia
turkkilaista jugurttia
sitruunanmehua
suolaa
mustapippuria

Eli sekoita ainekset keskenään siten kuin hyvältä tuntuu ja maistuu :D sipase lätylle kerros ja pyöräytä rullalle.

Pinaattimuhennos, esikuva löytyy täältä

Tämä sopii mainiosti grillipihvin kylkeen, mutta oikeastaan vaikka minkä lisäkkeenä! En ikinä olis arvannu, että näin yksinkertainen voi maistua näin hyvältä ja minusta pinaatti saa aivan uuden maun!

Paista öliiviöljyssä
valkosipulia
punasipulia
pinaattia (tuoreena, ei tarvitse ryöpätä)
kirsikkatomaatteja halkaistuina
pinjansiemeniä
suolaa
mustapippuria

Laitoin aikas paljon valkosipulia ja sipulia :P ja käytin ihanaa sormisuolaa, koska pidän niistä hipuista!

Palak paneer, esikuva löytyy täältä 

Eräs ystäväni vinkkasi, että on ihastunut reissuillaan tähän pinaattiseen ruokalajiin. Netistä löytyy monta erilaista reseptimuunnosta ja niitä tutkittuani päädyin kokeilemaan tätä reseptiä ja aaaaaah, taivaallisen makuista! Jälleen täytyy sanoa, että pinaatti saa uuden makuvivahteen ja en uskoisi syöväni näin maukasta kasvisruokaa :P

Mainittakoon, että tein reseptistä puolet (2 aikuista) ja lisäkkeenä tarjosin jasmiiniriisiä sekä maanmainiota yrttileipää, jonka resepti yllä (Naan-leivän länsimaisempi versio :)). Pinaattia en käyttänyt ihan noin paljon (tuohon puolikkaaseen n. 150g tuoretta pinaattia). Mulla ei sattunut olemaan korianterinsiemeniä, mutta en kaivannut niitä. Käytin punaista paprikaa ja kirsikkatomaatteja, koska halusin värikkäämpää ruokaa kuin esikuvani. Kotijuustona käytin leipäjuuston paloja, toimi!

En tiedä kuinka alkuperäisillä vesillä olin, mutta herkkua tämä ainakin oli!